Seisoimme Jonnan kanssa Hennesin pukukopissa. Keikistelimme pelin edessä vaihdellen erilaisia rintsikoita päällemme. "Ota noi", Jonna sanoi kun sain asetettua pinkkimustat liivit päälleni. Tarkastelin itseäni peilistä. Ne todellakin sopivat minulle ja istuvuus oli täydellinen. Ennen kaikkea ne olivat juuri sopivan tuhmat, tarpeeksi tuhmat illan suunnitelmiin. "Kyllä Rasmus tykkää kun näkee noi sun päälläs. Tai eihän se varmaa ehdi niitä kauaa katsella, kun repii ne jo sun päältäs pois", Jonna vinkkasi mulle silmää. Katsoin häntä murhaavasti, mutta pilke silmässä. Me kumpikin tiesimme mitä tänä iltana tulisi taas tapahtumaan. Olin tiennyt sen jo siitä asti kun lupasin lähteä viettämään iltaa Rasmuksen ja hänen kavereidensa kanssa. Kävelimme pois pukukopista suoraa kassalle. Kassa laittoi uudet rintsikkani ja niihin kuuluvan alaosan pieneen pussukkaan ja poistuimme iloisin mielin ulos.

Kulautin alas kurkustani viimeiset pohjat lasistani. Kalja maistui taas yhtä pahalle, kuin aina ennenkin, mutta nielin sen alas kunnialla. Olimme jälleen Jonnalla, kuten lähes joka viikonloppu. Meitä oli seitsemän tyttöä, kaikki laittautuneena ja silmät innosta kiiluen. Puhelimeni soi; Rasmus soittaa, luki näytöllä. "Moikka", vastasin. "Heiii tulkaa tänne Ristolle. Ollaan poikien kanssa täällä", Rasmus sanoi puhelimen toisessa päässä riemukkaasti. Olin tietty juonessa mukana. Eihän minulla ollut mitään syytä kieltäytyä. Lähdimme seuraavalla bussilla kohti Riston taloa, kohti säkenöivää iltaa.