Tiistaiaamu oli samanlainen kuin kaikki muutkin aamut. Myöstyn tietenkin koulusta. Myöhästely ei ollut enää satunnaista, pikemminkin siitä oli tullut tapa minulle. Toiselle tunnill minulla oli liikuntaa ja meillä oli erikoistunti taekwondoa.  Olin intoa täynnä sillä laji vaikutti mukavalta. Alun potkuharjoutukset vastasivat odotuksiani, vaikka en niihin paljolti pystynytkään keskittymään. Opettajallamme oli mukanaan älyttömän hyvän näköinen avustaja, Joonas. Hän oli ehkä saman ikäinen kuin minä itse. Hänellä oli suklaanruskeat silmät, jotka tuntuivat niin pohjattomilta. Kroppakin oli täydellinen. Siirryimme potkuista pariharjoituksiin. Olin ensimmäisellä kerralla Jeminan pari. Hän oli yksi hauskimmista tyypeistä jota tiedän ja hänellä oli samanlaiset juhlinta tavati: aina överit. Nytkin harjoituksemme meni vitsailuksi ja räkätimme kaksin liikuntasalin nurkassa opettajan luodessa tyrmistyneitä katseita meidän suuntaamme. Ehkä siitä johtuen opettaja huusikin vähän ajan päästä, että seuraavaan harjoutukseen pitäisi valita uudet parit. Katsahdin toisen kaverini suuntaan ajatellen tietenkin hänen olevan parini. Hänkin katsoi minua mutta käänsikin sitten selkänsä ja valitsi jonkun aivan tuntemattoman henkilön. Jäin seisomaan hölmistyneenä suu ammollani. Miksi hän nyt noin oli tehnyt? Havahduin ja tajusin, että minun pitäisi etsiä siis toinen pari. Katsoin ympärilleni ja huomasin, että saisinkin olla tuon ihanan Joonaksen pari. Tai oikeastaan en saanut vaan jouduin. Se oli täyttä tuskaa. Enhän minä osannut mitään, kun olin viime harjouituksenkin sekoillut vain kaverini kanssa ja leikkinyt jotain kungfutsea. Siinä sitten nolona yritin huitoa jalallani ilmaa. Onneksi vihdoinkin opettaja huusi, että taas vaihdettaisiin pareja. Tunsin helpotuksen, kun pääsin siitä tilanteesta pois. Etsin kavereitani ja tajusin tilanteen olevan jälleen sama. He olivat valinneet toiset parit. "MITÄ HELVETTIÄ?" huusin pääni sisällä. Siispä jouduin taas Joonaksen pariksi. Sillä kertaa en enää jaksanut leikkiä kiinnostunutta. Näytin vain nyrpistynyttä naamaa ja säntäsin harjoutuksen jälkeen suoraan suihkuun. "Sulla tais olla kivaa sen avustajan kans", Jemina sanoi nauraen minulle kun laitoin hiuksiani seuraavaa tuntia varten. Minua ei naurattanut ollenkaan. En vaivautunut edes vastaamaan hänelle vaan lähdin kiukkuisesti vain seuraavalle tunnille. Myöhemmin olevalla fysiikan tunnillakaan en sanonut sanaakaan, vaikka Jemina istuikin aivan vieressäni.

Aurinko paistoi iloisena taivaalta ja lapset olivat riemuissaan ottaneet pyöränsä ensimmäistä kertaa esille talvivarastoista. Minä en sopinut tuohon maisemaan. Laahustin masentuneena kohti kotia. Tämä päivä oli ollut aivan kauhea heti siitä liikuntatunnista asti. Minua painoi koko ajan joku, mutta en oikein käsittänyt mikä se olisi. Tuntui vain kuin olisin ollut jonkun painavan kannen alla koko ajan. Pääsin vihdoinkin kotiin ja menin suoraan keittiöön. Nyt halusin jotain oikein hyvää ruokaa mieleni parantamiseksi. Katsoin keittiön pöytää, jonka päällä seisoi taas uusi epäonnistuminen; juusto ja voi makasivat pöydällä. Tietenkin olin unohtanut laittaa ne aamulla jääkaappiin.